Hiihtolomat lusittu

Edellispäivänä loppuneen hiihtoloman vietin Pyhällä lasketellen, saunoen, makkaraa ja vaahtokarkkeja paistaen, paljuillen, olympialaisia porukalla tuijottaen, ihka oikeita poroja hämmästellen ja löhöillen. Torstaina vaihdettiin paikkaa mun serkun toiseen mummolaan Kemijärven kupeeseen melkein keskelle ei mitään. Kun siellä seisoi ulkona, ei kuulunut ei mitään ääniä. Kotipuolessa tottunut kaukana kulkevien autojen humuun, soran rahisemiseen kävelijöiden jalkojen alla ja nyt jo kevään ensmästen lintujen sirkutukseen. Tuolla oli autuaallisen hiljaista, teki mielettömän hyvää.

   Ajettiin moottorikelkalla, söin poronkäristystä, serkun kanssa katsottiin huonoa sarjaa Netflixistä liikaa ja taannuin pikkulapsen tasolle metrisissä lumikinoksissa. Hyvä loma oli !

   

Idea hiihtoloman videoimiseen iski varmaan siinä vaiheessa kun varattiin junapaikkoja. En ole koskaan matkustanut junalla yksin ja nyt oman onneni nojassa jouduin selviämään yöjunalla sinne ja tänne. No hyvinhän se meni, ja maailmaa avartui taas. 

  

 Tsekatkaa video (linkit tuskin toimii, kopioikaa ja siirtäkää www-palkkiin) ja toivottavast tykkäätte!

http://www.youtube.com/watch?v=ueuHftMyj08

yllä oleva ei näy mobiililaitteilla, joten jos kännykällä tai tabletilla oot liikenteessä, toi alempi on sulle:

https://vimeo.com/87576562

-tekniikan ihmelapsi

Lauantaifiilikset ja pari (huonoa) kuvaa, olkaas hyvä

Huomenia! Kello on kaksitoista lauantaiaamuna. Fiilis ei voisi olla parempi kun istun tässä, juon jotain Hyvän mielen teetä marsumukista ja kuuntelen kesäsiä biisejä (keskellä lunta ja jäätä ja pakkasta??). Tänään aion viettää hurjaakin hurjemman päivän lukemal kokeisiin ja käymällä ostaas vaniljateetä... kunhan jaksan. 

tuitui

Talvi tuli vihdoin ja nyt ihmiset valittaa pakkasesta, kun ennen lunta valitettiin pimeydestä ja märkyydestä. 

   Talvi on kuulkaa ihanaa aikaa. Nii rauhallista, hiljasta, kirpee pakkanen polttaa keuhkoja, pääsee laskettelemaan, lumi valaisee, ja toisaalta saa hyvällä syyllä jäädä viltin alle syömään suklaata ja lukemaan kirjaa kun ei jaksa lähteä minnekään. Nauttikaa nyt hyvät ihmiset, kyllä se kesä ja kuumuus sieltä tulee!

kattokaa ny miten

toi on jäätyny toi kukkane

-emmi

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan...

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11463947/?claim=xady499rq79">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Heti aluksi kaksi sanaa: rakastan joulua. Sen tunnelma, kynttilöiden lämmin valo, hyvä ruoka, perhe ja sukulaiset ja noh, lahjat.

Keksin kaivaa mummilan vintiltä vanhoja, kellastuneita sanomalehtiä ja käyttää lahjapaperina

Kaupallistumisesta viis, joulu on ihanaa aikaa (heti kaappien, lattialistojen, saunan ja kaiken mahdollisen putsaamisen ja syynäämisen jälkeen).

Pakko hehkuttaa: aivan ihana tuoksu!

Tänä vuonna tää aika meni jotenkin ohi. Joulufiilis ei noussut muuten kuin ihan hetkittäin. Äitini sanoi tällaisen johtuvan aikuistumisesta, minä väitän että lumettomuudesta.

Mustaa ja myöhäistä joulua kaikille älkääkä mätätkö liikaa suklaata, niinkun mää olen tehnyt.

-emmi

Miten suuttua takinakasalle ?

Tykkään leipoa, ja tänä vuonna päätin että teen iha itte piparkakkutalon. Meillä kotona ei ole tapana syödä taloa joulupyhien aikana, vaan pistetään kaappiin homehtumaan ja odottamaan seuraavaa joulua. Se on vaan koriste meidän huushollissa ja käytetään koristeena monta vuotta. Edellinen rupesi olemaa jo tiensä päässä kun ei ukkelitkaan pysyneet pystyssä, joten meikäläinen sitte ryhtyi taloa vääntämään. Koska mikään ei oikein mennyt niinkuin piti, päätin tehdä tästä postauksenkin.

Ohjeet öh... onnistuneen talon leipomiseen:

Askel 1

Osta halvinta mahdollista takinaa. Se ei yhden kaulintakerran jälkeen enään suostu menemään tasaiseksi vaan ylimääräisiä osasia irtoilee ja taikinaan tulee rumia lovia. Jatka määrätietoisesti seinien leikkaamista ja ukkojen ja akkonen repimistä pöydästä, jolle unohdit laittaa jauhoja. 

Askel 2

Saat kaikki talon osat uuniin ja syöt onnellisesti lopun takinan. Kun hyvän tuoksun saattelemana otat pellit uunista, huomaat että talosassi on vain kolme seinää. Olisit myös halunnut tehdä pari kuusta pihalle, mutta unohtuipa sekin. On tietysti itsenäisyyspäivä, joten et pääse ostamaan lisää taikinaa. 

Askel 3

Hinaat itsesi seuraavana päivänä lähikauppaan ja teet sen seinän, pari kuusta ja lopusta taikinasta kasan joulupipareita. 

Aika rueta koristelemaan. Tämä osuus on paras vain aloittaa ilman minkäänlaista suunnitelmaa mitä karkkeja tunkisit minnekin. 

                                            

Askel 4

Seuraavaksi tulee vaikea osuus: osien liimaaminen toisiinsa ja alustaan kiinni. Sulatat sokeria ruskeaksi litkuksi ja valmistaudut sotaan minä vastaan piparkakku-ukkelit.

Sehän ei tietenkään suju, vaan seinät ja possut kaatuilevat vuoronperään juuri kun olet mennyt luulemaan, että onnistuit. Tässäkin suomalainen periksiantamattomuus nostaa päätään ja tuskan hiki otsalla teet kaikkesi, jotta tönö pysyisi kasassa.  

Voiton huumaa, kun seinät ovat toisissaan kiinni, koristeet pihalla ja mikä parasta, pysyvät pystyssä. 

Askel 5

Enää jäljellä viimeistely. Vielä ei kannata riemuita, että onnistuit, koska aina yksi kuusen koriste ei pysy kolmannenkaan liimauskerran jälkeen kiinni. Tässä kohtaa on parasta ajatella, että kukaan ei ole täydellinen, eikä tarvitsekaan olla. Syö siis koriste ja anna kuusen olla erilainen, kun kerran niin kovasti sitä haluaa.

Katsot taloa melkein ylpeänä. Kahden päivän aherruksen jälkeen edessäsi on kohtuu onnistunut piparkakkutalo. Onnea.

-emmi

Radio ja biisejä

Yksi kaveri sanoi katottuaan mun My day-videon, että siinä oli "mahtavat musat". Rupesin tästä kommentista miettimään mun musiikkimakua. Mitä mää edes kuuntelen? Kaivoin iTunesin auki (koska Apple) ja etin sen listan, jolla on mun eniten luukuttamat biisit. Löytyy ainakin Pitbullin ja Keshan Timber, Donkeyboyn Triggerfinger ja Martin Garrixin Animals. "Vitun massa sääki oot." Näköjään, mutta siinä vaiheessa kun meikäläinen edes tietää näiden olemassaolosta, ovat muut kuunnellet niitä jo kauan.
   
Syy on hyvi yksinkertanen. En kuuntele radioita. En kuule uusimpia hittejä ennen kun kavereiden kanssa istutaan iltaa ja joku laittaa musiikkia soimaan. Lähden melkeen aina kotiin puhelimen Shazam (biisintunnistussovellus) täynnä mulle uusien biisien nimiä.
    Ja miksen kuuntele radiota? Sekin syy on hyvi yksinkertanen. Koska en jaksa!  Mun kärsivällisyys ei riitä siihen mainosten ja turhan löpinän määrään. "Kohta kuullaan Jenni Vartiaisen uutuusbiisi, pysykää kanavalla!" jonka jälkeen viisi minuuttia mainoksia. Kun tämä yksi vaivanen kappale on vihdoin soinut, jatkuu iltapäivävieraan haastattelu tai aamuohjelma. Aamulypsy, Heikelä korporaatio ja erilaiset iltapäivä- sekä iltaohjelmat on radiokanaviensa se THE juttu soitettavan musiikin lisäksi. Aamuihin keksitään väen vängällä kilpailuja (tuli ekaksi mieleen kesällä mua hämmentänyt Aamun ensimmäinen auringonottaja vai mikä oli) ja iltapäivisin tuijat ja päivit testaa erilaisten haastattelujen lomassa. Iltaisin kootaan eniten kuunnellut/pyydetyt/ladatut kappaleet ja soitetaan ne.

Radiossa  ärsyttää myös ohjelmien pitkittäminen. Höristät korviasi kiinnostuneena sydäntä riipaisevalle tarinalle miten Pentti selvisi syövästä, kun toimittaja keskeyttää "Tähän väliin uutisia, palataan kohta!" On uutisetkin tärkeitä, tietää miten tsunamin tuhoamalla alueella edistytään kylien uudestaan henkiin rakentamisessa tai mikä EU-maa on tällä kertaa rahapulassa, mutta miksi sitä ei voi kertoa Pentin tarinan jälkeen?? Jotta kuulija pysyy kauemmin kanavalla.
   En siis kuuntele radiota.

Parhaita tällä hetkellä:

The Heavy - Short change hero

Tim McMorris - Love on fire

Donkeyboy - Triggerfinger

JJ - Still

Eminen - Not afraid

Pitbull feat. Kesha - Timber

BertycoX - The signal

Martin Garrix - Animals

DEV ft. Enrique Iglesias - Naked
Cheek - Kuka muu muka



-emmi

MY DAY

Yhtenä yönä sain hiilittömän inspiraation kuvata mun semsen peruspäivän. Jokainen tietää ettei kenenkään tavallisen tallaajan arki mitenkään ihmeellistä ole, mut innostuin ny tekemään tämmösen...

- emmi

Lukion tappava vaikutus

Kuten jo sanottu, olen lukiossa. Ensimmäistä vuotta nyt takana kaksi jaksoa, elämäni toinen koeviikko ohi. Kun viime syksynä lukiomessuilla sain tän loistavan ahaa-idean mennä lukioon, tiesin kyllä että en sitä helpointa tietä valinnut. Mutta  en osannut aavistaa, että tulisin tekemään läksyjä jopa kolme tuntia päivässä, kirjoittamaan kirjotelmia keskellä yötä ja jättään menoja väliin koeviikon takia. Toisinaan tuntuu, että tän työmäärän alle kuolee. Hitaasti mutta varmasti.

   Aina sanotaan, että pitää elää hetkessä. Joten voin sanoa tekeväni niin, kun siinä illan hämärtyessä istun satametrinen tatti otsassa mun huoneen lattialla alleviivaamassa koealueen tärkeimpiä asioita, enkä aattele sitä päivää, kun valkonen lakki on päässä painamassa kampausta lyttyyn ja tuskan hiellä ja verellä ansaittu todistus on viimein kädessä. Sitä päivää kun vihdoin ja viimein olen ylioppilas.

On lukiossa jotain hyvääkin.

   Itsenäisyys. Saan ite päätää mitä aineita haluan opiskella, mitä tulevaisuudessa tuun tarvitsemaan. Opettajat eivät myöskään hengitä niskaan, vaan me opiskelijat hoidetaan kertaukset, uusinnat ja perusopiskelu ihan itte.

   On valinnaisia kursseja pakollisten lisäksi. Ei pakkoruotsin taaplaaminen tunnu iha niin puuduttavalta, kun on lukujärjestyksessä jotai kivaakin.

   Koeviikolla kynnys lähteä kouluun lökäreissä ja ilman meikkiä on pienempi x)

   Ja saan aikaa miettiä mitä ihmettä haluan isona tehdä...

- emmi